perjantai 16. helmikuuta 2018

Jotain, mitä odottaa

Viime viikkoina ystävien tuki on ollut kullanarvoista!
Lohduttavat sanat ja kuunteleva läsnäolo ovat olleet tarpeellisia.
Olen onnellinen jokaisesta ystävästäni, myös täällä blogilandiassa.
Ystävänpäivä todellakin on joka päivä.

Yhden hyvän ystävän kanssa on jo ehditty sopia tulevasta
tutkimusretkestä Ruotsiin puutarhamessuille.
On tärkeää, että on jotain mukavaa, mitä odottaa.
Ettei ikävä ole ihan jokahetkinen vieras,
vaikka suru koko ajan onkin läsnä.


Ilonpilkahduksen tammikuun päiviin toi ruukullinen kirjopikarililjoja.
Löysin ne Flöristä enkä todellakaan voinut niitä ohittaa.


Kukkivat varsin pitkään ruukussa.
Nämä olivat aika vallattomia yksilöitä kukin.
Availivat terälehtiään vähän joka suuntaan,
harvempi nuokkui alaspäin niin kuin isommat sukulaisensa usein kukkapenkissä.


Olin vain niin saamaton, etten jaksanut kaivaa järkkäriä esille.
Nämä kuvamuistot olen napsinut kännykällä.


Vielä saa tovin odottaa, että kirjopikarililjojen piippoja alkaa näkyä mökillä,
niiden paikalla on nyt näkyvissä vain lumipatja.


keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Käymme aina rinnakkain


Käymme yhdessä ain,
käymme aina rinnakkain...

Nämä kyyhkyläiset ikuistin Kööpenhaminassa Rådhusplatsenilla.

Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

lauantai 10. helmikuuta 2018

Hyvää matkaa

Tänään oli aika toivottaa äidille hyvää matkaa 
- tähdeksi taivaalle,
kastehelmeksi kevätaamuun.
Äidin arkulla tuoksuivat syreenit,
hänen lempikukkansa.
Voi tätä kaipauksen määrää!

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Aspegrenin puutarhassa

Osa teistä ehkä muistaakin viime elokuisen hehkutukseni blogissa
Pietarsaareen suuntautuneen akvarellikurssin jäljiltä. 
Olin niin intoa täynnä Jean Hainesin workshopin ansiosta!
Lupailin silloin, että laitan blogiin jossain vaiheessa
kuvaterveisiä myös parista Jakobstadin puutarhakohteesta. 

Ehdin workshopin lomassa vierailla yhtenä alkuiltana 
Rosenlundin pappilassa
jonka puutarha on Suomen merkittävimpiä 1700-luvun muotopuutarhoja. 


Pappilan edustalle levittäytyy yli hehtaarin suuruinen Aspegrenin puutarha.


Pietarsaaren ja Pedersören kirkkoherra Gabriel Aspegren sai
vuonna 1755 luvan raivata Rosenlundin mäen viljelymaaksi. 


Museoviraston mukaan pappilan puutarhan rakentamisen
Aspegren aloitti samana vuonna Linnén oppien ja talousteorioiden mukaisesti. 


Luin, että puutarha oli aikansa suurimpia; se koostui 14 ruudusta 
ja kulmaukseen noussut kasvihuone oli varhaisimpia laatuaan koko maassa. 


Puutarhan entistämistyöt on tehty 2000-luvun alussa,
jolloin myös puutarhan huvimaja rakennettiin uudelleen.
Maja sopii viljelysten keskelle, virkistää muodollaan ja värillään.



Pappilan puutarhan alkuperäisiä elementtejä ovat rinteen kiviterassit, käytäväverkko
ja niiden väliset viljelysruudut sekä puutarhaa ympäröivä kivimuuri. 


Osa puutarhasta koostuu yksityishenkilöille vuokratuista viljelypalstoista.


Varsinkin tässä osassa puutarhaa hyötykasvien joukossa
on ihanasti erilaisia kukkia väriläiskinä.



Ei tällaisessa paikassa voi tulla kuin hyvälle tuulelle!






Pappilan nykyinen kaksikerroksinen puinen päärakennus on vuodelta 1798.


Siellä on nykyään lounasravintola sekä kokous- ja juhlatiloja.


Pihapiiriä rajaavat punaiset renkituvat ovat 1700-luvun jälkipuoliskolta. 


1770-luvulla rakennettu navetta-tallirakennus on vanhimpia maassamme.
Nykyään se toimii kotiseutumuseona. 
Sisälle en tällä vierailulla ennättänyt.


Luhtikin löytyi.


Päärakennuksen toisen päädyn vieressä on pienehkö Ruusutarha.





Ruusujen alapuolelta löysin vielä pikkuruisen Raamatullisen yrttipuutarhan.


Olin lukenut jostain etukäteen, että puutarhassa olisi kahvila. 
Luulin sen sijaitsevan puutarhan takaosan ansarissa. 



Olisin halunnut nauttia puutarhanäkymistä ilta-auringossa kahvikupposen kera, 
mutta harmikseni kuulin, ettei kahvila enää ole toiminnassa.


Ansarin vieressä on pieni lampi niin täynnä lumpeita,
ettei vettä enää pahemmin näy.



Aivan loistavaa, että tällainen kohde on saatu ennallistettua!
Toivon mukaan rahoitusta ylläpitoon on saatavissa jatkossakin.
Puutarhaan voi tutustua maksutta.


lauantai 27. tammikuuta 2018

Pala entisajan maalaisidylliä

Selailin vanhoja kuvia ja muistelin.
Viime kesän kuvien joukosta löytyivät myös tämän postauksen kuvat.

Kuralan Kylämäki, kulttuurivirkistysalue, aivan Turun keskustan kupeessa
on upea paikka aistia 1950-luvun maalaisidylliä.
Aidon fiiliksen välittäjinä kesäaikaan ovat
niityillä laiduntavat lampaat ja hevoset sekä kanalan siipiveikot.
Museon työntekijät ovat pukeutuneet ajan tyyliin,
saatat tavata Iso-Kohmon emännän, isännän, piian tai rengin arkisissa puuhissaan.
Ja mikä parasta, Kylämäen arkea voi ihmetellä maksutta.
Kävin viime heinäkuun lopulla perinnemaisemassa rupsuttelemassa lampaita ja aistimassa vanhan ajan tunnelmaa.



Oli hellyttävää nähdä eräskin lapsi,
joka tuli niityn lauta-aidan taakse 
pikkureppu täynnä valmiiksi poimittuja voikukanlehtiä.
Kyltit paikan päällä kun kertovat, 
että yleisön pitäisi ruokkia lampaita vain voikukanlehdillä.


Monet lampaista tulivat juoksujalkaa niityltä aidan luokse rapsutettavaksi.


Elämänkokemus ja tyyneys kuvastuivat ruskeasävyisen 19-vuotiaan puoliverisen Timpan silmistä.
Kaverina sillä oli laitumella 18-vuotias Ruotsin kylmäverinen Lila.


Nuorehko Tauno-kukko opetteli vielä viime kesänä kukon elkeitä.
Talon väki kertoi, että yksi kanoista ehti ensimmäisenä kaakatuksellaan hälyttämään apujoukkoja
ketun yrittäessä päästä kanalaan.
Taunolla oli siinä kohtaa vähän hitaat hoksottimet :)


Tosin Tauno osoittautui aika gentlemanniksi,
sillä hän tarjoili ruokaherkkuja ensin rouvilleen ja söi itse vasta myöhemmin.


Kanalasta löytyivät myös mm. vaalea Ansa ja tumma, kohtalokas Regina,
taisi muillakin kanoilla olla entisaikojen filmitähtien nimiä.


Kuralan Kylämäen Iso-Kohmon talossa oli matonpesupäivä.





Iso-Kohmossa aika on pysähtynyt,
mutta tässä kohteessa "museoesineisiin" saa myös koskea,
sillä tavarat ovat osa museokeskuksen opetuskokoelmaa.
 Talon emäntä on aina valmis kertoilemaan tarinoita
entisaikojen askareista ja talon aiemmista asukkaista.
Lastenhuoneen lelut ja vaatteet henkivät nostalgiaa, kuten koko päärakennus.




Tuvassa on komea leivinuuni ja kangaspuut.



Kannattaa ehdottomasti kuunnella emännän kertomuksia
talossa asuneista henkilöistä, joista on esillä myös valokuvia.





Salissa oli vielä viikkaamatta osa silitetyistä pöytäliinoista yms.



Ihastelin sisätilojen viherkasveja.
Muistelen samanlaisia olleen omilla isovanhemmillani,
yhtä komeita ja isoja.



Kesävieras Helsingistä oli valloittanut tavaroillaan peräkamarin.






Kukkaloistoa löytyi myös puutarhasta.







Pihalla ja piharakennuksissa voi tehdä löytöjä.
Viehätyn itse vanhoista esineistä, joissa on ajan patinaa ja tarinoita.



Äskettäin tehdyt saippuanpalat olivat ulkorakennuksessa kuivumassa,
näyttivät vähän juustopaloilta.



Kuralaan voi mennä vaikka piknikille omin eväin,
mutta alueelta löytyy myös kahvila Vähä-Rasin talosta.


Aika mahtava elävän historian museo Turussa, vai mitä mieltä olette?

Lue lisää Kuralasta