tiistai 6. joulukuuta 2016

Suomi kohta sata

Lähtölaskenta juhlavuoteen on käynnissä Suomi 100 -sivustolla!

Vanhemmilleni vein äskettäin hääpäivän kunniaksi ruusukimpun,
se juhlistakoon täällä myös itsenäisyyspäivää 6.12.2016.


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

lauantai 3. joulukuuta 2016

Kuusi kuvaa -haaste

KesäKukka lähetti Kosmosta ja leijonankitaa -blogista
perinteisen Kuusi kuvaa kesästä -haasteen, kiitos siitä!
Kesti tovin ennen kuin ennätin tämän pariin.
Kuvia tulee kesän aikana otettua niin tuhottomasti, 
joten kuuden kuvan poimiminen siitä boolimaljasta oli todella vaikeaa.
Mutta pinnistin nyt tänne alkukesän hehkeitä hetkiä,
lähinnä tässä on kuusi kuvaa kesäkuulta,
sellaisia, joita en ole ennen julkaissut täällä.
Nauttikaahan nyt lumen ja pimeän keskellä
väreistä ja valosta!

Sipulikukkien keväisen esiinmarssin loppuhuipennuksessa
viipottavat tuulessa myös lukuisat helmililjat.
Näitä ei kyllästy katselemaan, ja mikä mukavinta, ne kukkivat pitkään.


Hiirenkorvaisten koivujen herkkää sulokkuutta
ei voi unohtaa, niin sööttejä ovat puut uudessa puvussaan.
Vaikkakin pikkulehtiä vaivasi menneenä kesänä kirvainvaasio.


Viime kesänä kukkivat mökillä
ensimmäistä kertaa torniakileijat.
Wau, wau, wau!


Alkukesän suosituimpia mesikasveja olivat
yksivuotiset pallerokiurunkukat.
Niitä nousi jo varhain maasta, koska viimevuotiset kiurunkukat
olivat siementäneet maahan varsin anteliaasti.


Tämän kukkameren edessä meinasi joka kerta mennä polvet alta.
Oli niin mykistävän kaunista
kerrottukukkaisen Summer Skies -kurjenpolven kukinta viime kesänä.
Ja nämä onneksi jostain ihmeen syystä säilyivät peurojen hampailta.


Mikä parasta, viime kesä oli upea perhoskesä pitkään aikaan!
Angervohopeatäpliäkin oli kymmenittäin.


keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Talviunilla?

Ei täällä nyt ihan kokonaan talviunilla olla,
vaikka postaustahti onkin ollut hitaanpuoleinen.
Joku virusflunssa kaatoi petiin.
Sen verran tuhti tauti, että lääkärin mukaan
voi jälkitauteineen kestää kuukauden verran.
No, kaksi viikkoa takana, toivon mukaan ei enää kahta edessä!
Onko teillä säästytty flunssilta?

Pikkujouluna sujahti ulko-oveen tähtikranssi,
joulun odotus voi alkaa...


Syksyn akvarellitöistä viimeistelin tänään viiksikarvoilla
muuten jo tovin valmiina olleen rusakon muotokuvan.
Työlle annoin nimeksi: "I feel good..."
Ajattelin, että iso rusakko,
joka asustaa mökkimme lähipelloilla, 
lauleskelee mielessään
(itseänsä rauhoittaakseen)
tuota James Brownin biisiä,
vaikka silmistä paistaa ihmiskohtaamisen yhteydessä
pelko ja varautuneisuus.


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Mikä katse!

Koiraterapiaa on aina kiva saada,
kun itsellä ei ole omaa karvaturria!
Kävin moikkaamassa joku aika sitten vuoden täyttänyttä Minniä,
näiden katseiden jälkeen ei enää marrasväsymys painanut mieltä. 



Kuvat ovat Minnin omistajan ottamat,
itse kun en raaski kuluttaa vierailuaikaa kuvaamiseen,
kun on niin paljon mukavampaa leikkiä ja rapsutella :)

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Muistojen tiellä

Viime aikoina on tullut tehtyjä huiseja matkoja lapsuuden muistoihin.
Olen kiitollinen vanhemmilleni, jotka ovat säilyttäneet 
suuren osan lapsuuden piirustuksistani ja maalauksistani,
pehmoleluistani, nukeistani vaatteineen ja vanhoista muistikirjoistani. 
Tallella on myös joitakin vauva- ja taaperoajan vaatteitani. 
Olen jo aiemmin pelastanut vanhempien luota talteen
lapsena keräämäni postimerkit ja kiiltokuvat. 

Lisää muistoja nuoruus- ja opiskeluajoilta on löytynyt omasta kellaristani,
jossa on pinoittain laatikoita, joita en ole avannut vuosikausiin.
Voi mitä kaikkea sieltäkin on löytynyt!

Tässä muutama kännykameraräpsy nostalgian ja pölyn keskeltä,
vanhoja tavaroita penkoessa on vierähtänyt ilta jos toinenkin,
välillä on mennyt yön tunneillekin.


Kummeilta pienenä saamani Dam-trollinorsu
ei ole vuosien saatossa menettänyt kuin kulkusen kaulasta.
Mohairtukkakin on ihan alkuperäiskunnossa.
Lelu on tanskalaista vintagea, suunnittelijana Thomas Dam,
joka aloitti trollien valmistuksen v. 1959 nimellä Good luck trolls.
60-luvulla trolleja myytiin suuria määriä.
90-luvulla oli kuulemma toinen trollibuumi.
Damin trollit saivat silloin "halpiskilpailijoita",
vissiin useampaakin merkkiä. Russ taisi olla yksi.
Jostain luin, että  tämä isompikokoinen elefantti on aika harvinainen.
Niin tai näin, minulle se on ainutlaatuinen ja rakas muisto!


Kokosin innoissani suloisen palapelin.
Viime kerrasta onkin vierähtänyt aikaa jo useampi kymmenvuosi :)
Kyseessä on englantilainen Victory-sarjan lasten palapeli,
jossa palat on sahattu puusta ja ne muodostavat suloisen kuva-aiheen.


Jääkiekon löysin vähän yllättäen punaisista Palaset-laatikoista,
joissa muuten oli lähinnä koruja ja pikkusälää.
Kiekko muistuttaa ajoista,
jolloin toimin veljeni jääkiekkojoukkueen huoltajana;
vastasin urheilujuoman jakelusta ja kannustuksesta 
sekä joukkueen maskottinallen roudaamisesta.


Arvatkaa vaan, oliko ihanaa katsoa,
mitä olin pienenä tyttönä raapustanut
näihin lukollisiin muovipinnotteisiin päiväkirjoihin!
Ja kaikki pikkuavaimetkin lukkoihin olivat tallella.
Selvisi sekin, että 5-vuotiaana olin sairastanut todella kovan tuhkarokon.
Olin tehnyt itsestäni asian vahvistamiseksi myös piirustuksen,
jossa olin yltä päältä rokkonäppylöissä!
Samalla sivulla myös totesin, että
omena on punainen.
Voi suloisuus, mitä aikoja!


Mitä olikaan ennen Facebookia?
Silloin lähetettiin kirjeitä.
Minulla oli penpaleja eli kirjeenvaihtokavereita
IYS:n kautta eri puolilta maailmaa. 
Löysin juuri säkillisen vanhoja kirjeitä
Tansaniasta, Kreikasta, Saksasta, Japanista, Brasiliasta, Keniasta,
Singaporesta, Hollannista, Kanadasta, Malesiasta, Intiasta jne.
Näitäkin olen lueskellut hymy herkässä,
kyllä tällä kirjemäärällä on englanninkielen taitokin väistämättä karttunut!


Muovisten muistikirjojen syövereistä luin,
että olin todella innoissani 9-vuotiaana,
kun olin saanut joululahjaksi mustan nokkahuilun.
No, tummanruskea se taitaa väriltään olla,
sillä ihan sattumalta se löytyi kellarista muiden tavaroiden joukosta.
En edes muistanut, että nokkis on edelleen tallella!
Koulu taisi olla se, joka sai innostuksen latistumaan
nokkahuilun soittamisen suhteen, sillä en muista iloinneeni siitä,
että oli pakko mennä musiikkikokeeseen soittamaan nokkahuilua
luokan eteen opettajan pimputtaessa vieressä pianoa.

Katsotaan, jos näistä lapsuusajan jutuista irtoaa jatkossa toinenkin postaus!
Herättikö näistä joku sinullekin omia muistoja vuosien takaa?