sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Jo jotain kukkivaa!

Enpä muista, milloin viimeksi olisin ollut pipo päässä talvitakki päällä viskomassa mökillä kasveille kalkkia. 
Yleensä kalkkia on saanut annostella vähän keväisemmissä pukimissa. 
Mutta lähes pohjoisesta 6 m/s puhaltanut jäätävä tuuli ja +4 astetta
saivat ilman tuntumaan tänään pakkasasteiden sävyttämältä.


Kylmässä tuulessa värjötteleville pystykiurunkannuksille
teki mieli tänään mökillä nostaa hattua (päässäni olevaa pipoa)! 
Ne uhmaavat koleaa säätä ja puskevat sitkeästi esille
ilostuttamaan muuten niin väritöntä kevätmaisemaa.
Hyvä te, kiurunkannukset!



Krookukset olivat pääosin terälehdet tiukasti supussa,
osa jo selvästi lakastumassakin.
Niistä en saanut kuin tärähtäneitä kuvia,
kun piti tähtäillä kananverkon läpi ja yli.


'Prins Klausit' ovat olleet samannäköisiä suppuja parisen viikkoa.


En ehtinyt kaikkia piippoja ja tiittejä
tänäkään vuonna suojata riittävän ajoissa,
joten osa tulppaaneista oli jo ehtinyt saada parturoinnin.
Tuhot nähtyäni suustani pääsi useampi voimasana - ja lujaa!


Lumikellot ovat siitä ihania,
että niitä eivät peurat eivätkä rusakot syö!
Pitää ehdottomasti hankkia niitä lisää ensi syksynä.
Taidan sanoa noin joka kevät :)


Posliinihyasintteja olen suojannut rusakoilta havunoksilla.


En muistanut tänään kalkin viskomisen lomassa käydä katsomassa,
mitä tuomen hiirenkorville kuuluu.


Viikko sitten ne olivat jo melko pulleita.


Sinivuokkomättäistä kaksi pienempääkin olivat jo päässeet kukkaan asti.
En jaksanut purkaa suojaverkkoa niiden päältä,
joten tämänkin näkymän tiirailin kameran kanssa verkon välistä.


Jotta ei tarkkailla kevään edistymistä  (tai edistymättömyyttä) 
vain kasvikunnan osalta, niin loppuun vielä siivekkäitä.

Telkkäpariskunnan kosiomenot
onnistuin ikuistamaan jo viime viikonvaihteessa.
Ihan yhtä järkyttävän jäisessä tuulessa kuin tänäänkin.
Hiippailin  metsikön suojassa lähemmäksi, ja toivoin,
että linnut eivät havaitsisi minua. Kaukana olivat rannasta,
mutta putkella ne joten kuten kuvaan tavoitin.
Ovat todella herkkiä lähtemään pienimmästäkin risahduksesta karkuun.
Toivotaan, että rannan isoon pönttöön saataisiin telkkäperhe!


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Sini-valkoinen tuliainen

Tämän ohi ei vain yksinkertaisesti voinut kävellä!


Taannoin Nordiska Trädgårdar -messujen tungoksessa
silmämme osuivat Suvikummun Marjan kanssa
tähtikukkaiseen, sini-valkoiseen hortensiaan.
Nyt meillä molemmilla on sellainen kotona :)




Sain vihdoin istutettua hortensian rodomultaan ja isompaan ruukkuun.
Tämä "prinsessa" on sen verran herkkähipiäinen,
että sen pitää odottaa lämpimämpiä kelejä olohuoneessani.
Parvekkeelle sen voi laittaa vasta, kun lämpötila on +15 paikkeilla.
Sini-valkoinen hortensia saa nyt olla parvekkeeni Suomi 100 -kukka,
vaikka onkin Tukholmasta ostettu :)
Värit natsaavat kuitenkin Suomi-teemaan!



tiistai 18. huhtikuuta 2017

♡♡♡ Zetas ♡♡♡

Ui-jui, kunpa Zetas voisi sijaita vähän lähempänä
kuin laivamatkan päässä naapurimaassa!
Upeassa puutarhamyymälässä Segeltorpissa osataan
monipuolisen kasvitarjonnan lisäksi panostaa
esillepanoon ja viihtyisyyteen,
kokonaisvaltaiseen (ostos)elämykseen.
Paikka, jossa magnoliat kukkivat jo näin varhain.
Ei sellaista puutarhamyymälää voi vastustaa!

Ulkotiloissa

Myynnissä olleiden kukkivien kirsikkapuiden lomassa oli ihana käyskennellä.
Kunnes esillä olleet perennat vetivät puoleensa.
Tule mukaan kierrokselle,
ihan joka paikkaan en kameran kanssa ennättänyt,
mutta varmasti tunnelma välittyy silti...

























Sisätiloissa
























Ps. Zetas Trädgårdin omistajalla, puutarhuri Victoria Skoglundilla on myös oma blogi Victorias blogg.