sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Pakko kai uskoa

Pakko se kai on uskoa, että syksy on täällä,
kun näkökenttään hyökkää punaisia sävyjä näin suurella voimalla.



Melkein jo pelottaa, miten sitä oikein jaksaa kahlata tulevan talven läpi.
On se vaan niin pitkä ja pimeä, kylmä ja kalsea.
Juu, en ole talvi-ihminen yhtään :)

Onneksi eilen vielä näin kukkakärpäsiä mökillä pörräämässä.
Niittykirvari on hän.


lauantai 24. syyskuuta 2016

Orvokeista ravintoa

Esikasvatin viime keväänä paljon orvokin taimia,
mutta kesällä taimia mökille istuttaessa iski laiskuus
enkä laittanut orvokkien ympärille kananverkkoja.
No, nyt kukat ovat olleet menneen kesän
rusakkojen ja peurojen rehuna.
Kovin montaa päivää ei yksi kukka ehdi kukkia
ennen kuin se jo on syöty.
Onneksi muutamasta ehti olla iloa myös lanttuperhosille.


Muita päiväperhosia orvokit eivät näyttäneet houkuttelevan.
No, näistäkin mesivieraista tulin jo iloiseksi.


Onko sinulla orvokeissa ollut ruokailijoita?

Ps. Olen tässä jo useampana vuotena miettinyt,
miksi orvokkien mix-siemenpusseista tulee eniten juuri
keltaisia orvokkeja, vaikka siemenpussin kuvassa
komeilee sinisiä, violetteja, purppuraisia...?

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Yksinäinen

Tällä joutsenella ei tänä kesänä ollut kumppania :(
Seurasin sitä vähän surullisin miettein,
kun se suki sulkiansa järjestykseen sen jälkeen,
kun erään joutsenperheen isä kyöräsi sen pois pesueensa läheltä.






Yksinäiseltä vaikuttanut joutsen 
äänteli kuin kutsuen jotain luokseen.
Kukaan ei kuitenkaan tullut.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Ripin rapin

Ripinää ja rapinaa on taas kuulunut elo-syyskuussa,
kun sudenkorennot ovat pörränneet vähän joka paikassa.


Korentokuvaukset ovat tänä kesänä jääneet vähemmälle,
mutta muutama otos löytyy tämänkin vuoden syyskorennoista.

Osa niistä lensi tandemina munimassa merestä ylösnousseihin
kaislajuuripaakkuihin. Tässä kaksi pariskuntaa samalla paakulla.


Ruskohukankorento hoitaa muninnan yksin.


Syyskorennot ovat nauttineet lämpimistä syyskeleistä
ja lämmittelevät puiden rungoilla ja kivien päällä.
Yksi suositummista puista ilta-auringosta nauttimiseen näyttää olevan koivu.
Tälle kuvalle voisi antaa nimeksi: Varjo.


lauantai 10. syyskuuta 2016

Sekakylvöstä lisää silmäkarkkia

Yksivuotisten sekakylvö tuotti tänä kesänä hauskan silmäkarkin!
Ripottelin keväällä mökillä siemenpusseista multiin
melko sikin sokin montaa sorttia:
vaaleanpunaista ruiskukkaa, neitoa, loistohunajakukkaa,
sarjasaippoa, iso- ja komeasilkkikukkaa, malvikkia,
perhoskukkaa ja sinisievikkiä. 


Ihan ekaa kertaa kokeilin neitoa, oli varsin viehko ja sävy sinisenlila.



Sinisievikkien tuike kukkapenkissä oli vastustamaton,
varsinkin, kun ne somistivat vaaleanpunaisen sävyissä
keimailevia malvikkeja ja ruiskukkia.
Näitäkin pitää kylvää ensi vuonna lisää!




Loistohunajakukka oli vähän pettymys,
sillä oletin sen olevan suurempi mesimagneetti.
Yhtään perhosta en niissä nähnyt, enkä myöskään kovin montaa pörriäistä.



Silkkikukkia nousi kivasti,
ja monet olivat upean värisiä.
Sarjasaippoja taisi tulla vain muutama valkoinen
eli ne itivät kylvetyistä huonoiten.


Luulin talven jälkeen menettäneeni kaikki pinkit kärsämöni,
mutta onneksi ne olivat tehneet siementaimia,
jotka pulpahtivat esille sekakylvöni reunustalla
sopien erinomaisesti värimaailmaan.



Kännyräpsy lopuksi: aika sekamelska,
mutta ainakin mun silmille karkkia :)
Ja niitä edellisen postauksen perhoskukkia näkyy
tummemman punaisena ja pinkkinä 
lähempänä kuvan yläreunaa melkein maanpinnassa...


Ja arvakaas mitä, näitä ei syöty!!!
Ei peurat, ei rusakot, ei kirvat.