maanantai 22. toukokuuta 2017

Kansallisperhonen?

Aika läkähdyttävää lentoa oli perhosilla
mökkitontilla viime viikonloppuna!

Erityisesti aurorakoiras oli niin vilkkaalla lentopäällä,
että sen kuvaaminen oli lähes mahdoton tehtävä.
Mutta kärsivällisyys palkittiin edes joten kuten onnistuneella otoksella,
vaikkakin kuva on otettu pitkän matkan takaa putkella ja hevisti cropaten
eikä tarkennuskaan ollut ihan kohdillaan.

Valtaosassa kuvista aurora näytti juuri tältä:
kun perhonen sekunniksi, pariksi pysähtyi, hörppi se mettä siivet supussa.

Herukkaperhosia näin kaksin kappalein.
Vähän arkoja ovat vielä näin alkukesästä.

Pikkuruisia kangasperhosia löytyi muutamia.
Päivystävät usein havupuiden oksien kärjissä.
Tämä yksilö oli valinnut ojassa paikakseen lehdenpään.

Eniten lennossa tuntui olevan lanttuperhosia!
Niille maistui pyrähdysten lomassa janojuomaksi mukulaleinikkien mesi.

Myös neitoperhosia pörräsi mökkimaisemissa muutama.
Aina yhtä viehättäviä.

Kauempana mökkitieltä rantaryteikössä
tuulen tuivertamalla voikukalla viihtyi tovin nokkosperhonen
Se oli niin kaukana, etten saanut otettua 
parempaa ja tarkempaa kuvamuistoa tällä kertaa.

Sinisiivistä ensimmäisenä kesärientoihin heräävät
paatsamasinisiivet.
Niiden siipien alapuoli on vaatimattoman värinen,
mutta lento oli niin vauhdikasta,
että siipien yläpuolen hohdokas sini jäi ikuistamatta.

Näiden lisäksi bongasin
suruvaipan ja sitruunaperhosen,
mutta molempien ohi- ja ylilento oli niin nopeaa,
etten ennättänyt kameralla mukaan.

Karttaperhoshavainnosta haaveilen,
mutta se ei valitettavasti kuulu täällä päin yleisiin lajeihin.
Pihlaja- sekä haapaperhoset ovat myös upeita,
mutta niihin ei meillä törmää vahingossakaan.
Kumpaakaan en ole koskaan nähnyt livenä.
Mutta ehkä jonain päivänä vielä, jossain päin Suomea.

100-vuotiaalle Suomelle äänestetään kansallisperhonen!
Vielä ehdit vaikuttaa, äänestä suosikkiasi 4.6. mennessä. 
Suomen kansallisperhonen julkistetaan 14.6.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Heleää

Heleän vihreät sävyt ovat vallanneet maailman.
Mikä upea ja kauan kaivattu yhdistelmä:
sininen taivas, pienet vehreän vihreät koivunlehdet,
valkoiset rungot, tummat oksat ja auringonpaiste!
Tämä tietty kullankellertävänvihertävä sävy ei korista koivuja pitkään,
joten tässä kohtaa tulee aina kiire ahmia sieluunsa
näkymä jokaikisestä lehteen puhkeavasta koivusta.
Mökkimaisemassa se onneksi onnistuu!






maanantai 15. toukokuuta 2017

Nollasta sataan?

Saa nähdä, kiihtyykö kasvutahti mökillä ensi viikon aikana nollasta sataan,
kun kelien on luvattu lämpenevän ja yöpakkasten hiipuvan.
Äitienpäivän pikaisella pihakierroksella räpsin muutaman kuvan
osasta maanpinnalle punnertaneista kasveista.
Viikon päästä on hauska katsoa, mihin vauhtiin kasvit kiihdyttivät!
Talvituhot näyttävät onneksi jääneen
huomattavasti pienemmiksi kuin viime keväänä.

Viime vuonna peurat ehtivät syödä
kyläkurjenpolvi 'Dark Reitereiden' kukkanuput,
tällä kertaa aion olla ajoissa verkotuksen kanssa.
Kalkitussa maassa kasvin tummat lehdenalut korostuvat entisestään.


Jalokurjenpolvi 'Philippe Vapellen'
lehtipöheiköt näyttävät elinvoimaisilta.
Minulla on osa perennoista vielä siistimättä,
ehkä ensi viikonloppuna pääsisi vähän tekemään jo multaustakin.


Aika hyvin ovat lähteneet alkuun myös kolme
Summer Skies -kyläkurjenpolvea.
Niiden kukinta viime kesänä jätti jäljen sydämeen.


Esikoista talvesta kärsi eniten lila palloesikko,
se ei taida jaksaa kasvattaa yhtään kukkapalloa.
Pihaesikot sen sijaan näyttävät muhkeilta,
ja pienemmässä pehkossa on jo kukkanuppujakin.


Laitoin nupullisen suojaksi reiällisen muovilaatikon;
en muistanut,  ovatko peurat ja rusakot rokottaneet pihaesikoita aiemmin.
En halunnut ottaa riskiä,
että nuppuja ei enää ole ensi viikonloppuna.


Ensimmäisten perennojen joukossa keväisin maasta ryntäävät esille
vehreät lehtosinilatvojen alut.


Melko pian sinilatvojen jälkeen ilmestyvät mullan pinnalle
akileijojen lehtisykyrät.


Yksi niitä harvoja kasvikylttejä, 
jotka ovat talven aikana pysyneet paikoillaan.
Siinäpä yksi syy, etten enää muista,
minkä kasvin piti ilmestyä mistäkin kohtaa...


Komeakolmilehti on viime kesän ostos Vakka-Taimesta.
 Kaksi lehtivartta toistaiseksi tulossa.


Samasta paikasta hankin vuosi sitten
nuokkuluppion...


...ja pallolumikin.


Sinikämmenet, amurinkärsäkalla, sateenvarjolehti
himalajanjalkalehti ja narsissivuokko 
ovat vielä arvoituksia.
En muista, mihin ne istutin ja nyt toivon,
etten tänään nyhtänyt niiden alkuja rikkaruohoina!

Tämä lienee posliinivuokko,
viime kesän hankintoja sekin?


Mukavassa kasvuvauhdissa olivat myös
korkeaksi kasvavat syyskimikki ja keijuängelmä.

Valkoiset särkyneet sydämet ovat työntäneet jo esille
kalvakan kellertävänvihertävät versonsa.


Pioneja on eri vaiheessa.



Alppiruusuista kahdessa vanhimmassa
on paljon nuppuja.


Melkein voltti piti heittää,
kun näin, että neidonhiuspuussa virtaa lehtivihreää
eli ginko selvisi ensimmäisesta talvestaan ulkosalla!


Pihlajien pörrösuojatut lehdet kääriytyvät esille hiljalleen.


Muhkeat syreenien silmut alkavat myös avautua.


Tuomet porskuttavat jo isommilla lehdillä.


Kohti kesää N - Y - T ......
NYT!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Talviturkin vetoketju aukesi

Oliko se todella niin,
että nyt on ollut kylmin kevät 60 vuoteen?
Huh-huh!

Kuin tilauksesta pitkän kylmän jakson päätteeksi
valkoinen kylmänkukka avasi ensimmäisen nuppunsa
mökillä tänään äitienpäivänä.
Ystäväni nimesi hänet lumikuningattareksi :)
Olen tyytyväinen,
että kylmänkukallekin oli jo sen verran 
tarpeeksi lämpöasteita ilmassa,
että se vihdoin uskalsi raottaa talviturkkinsa vetoketjua.


Violetti ja pinkinpunainen kylmänkukka vasta kehittelevät nuppujaan,
joten nyt nautitaan kermanvalkoisesta ihanuudesta sen aikaa!

Hyvää äitienpäivän iltaa kaikille!

tiistai 9. toukokuuta 2017

Vihreän viemää

Täällä on nyt satanut kaksi päivää räntää, rakeita ja lunta.
Yhtään lumikuvaa en blogiin kuitenkaan enää tänä keväänä laita,
joten suunnataan katse viime lauantaiseen auringonpaisteeseen.
Tein silloin mökillä kukkapenkkien pikatarkistuksen siltä varalta,
että mullasta olisi noussut uusia vihreitä versoja, jotka pitäisi suojata verkolla.
Isä toi mökille reiällisiä muovilaatikoita, ei kovin suuria,
mutta juuri sopivia pienten kasvinalkujen suojaksi. 

Iloitsin, kun jouluruusu selvisi ensimmäisestä talvestaan.
Yksi kukka vain, mutta sitäkin upeampi.
Lajikkeen nimi ja ostopaikka ovat kadonneet muististani,
pitää tarkistella vihkosta.


Osalla jo kylmänkukat ovat auenneet,
meillä mökillä viikonvaihteessa värjöttelivät vielä karvapuvuissaan.


Helmilijoista varhaisin on suosikkini:
atsurinhelmihyasintti.


Kevättähdet ovat herttaisia kukkijoita,
ja se on kivaa, että näitä on tarjolla erivärisenä.



Keltareunapikarililjoista taitaa olla hengissä enää tämä yksilö.
Tai sitten se on vain ottanut varaslähdön.


Jee, kirjopikarililjat kypsyttelevät myös ruudullisia nuppujaan!


Lootan alle suojaan laitoin mehevän näköiset varjoliljan alut.



Sinisen laatikon alla turvassa ovat myös rusokoiranhampaat,
joissa ei lauantaina vielä nuppuja näkynyt,
mutta kirjavat lehdetkin jo ansaitsevat ihailua osakseen.


Raparperi sai taannoin kalkkiannoksensa.
Tässä vaiheessa kurttuinen lehti muistuttaa pulleaa minikuusta.


Laukoilla on jo tuuhea lehdistö!


Kevättähden kera toivottelen mukavaa viikkoa kohti äitienpäivää!